Historia

Lapualla sijaitseva Pohjanmaan valokuvakeskus on sitoutunut omaan maakuntaansa ja sen valokuvahistoriallisiin juuriin  sekä toimii kiinteässä yhteydessä lähiseudun muiden kulttuurilaitosten ja toimijoiden kanssa pohjoismaisia yhteistyökumppaneita ja kontakteja unohtamatta.

Vuosien 1900–1980 aikana Lapualla toimi Pyhälahden valokuvaamo, jonka viimeinen omistaja Heikki Pyhälahti lahjoitti kuvaamon välineistön sekä negatiivikokoelmat Lapuan kaupungille (1982). Lahjoituksen ehtona oli valokuvaamomuseon perustaminen Lapualle ja kokoelmien säilyttäminen kaupungin hallussa. Pyhälahden kokoelmien sekä valokuvaamomuseoajatuksen osuus keskuksen syntyyn juuri Lapualle oli ratkaiseva.

Ajatus omasta maakunnallisesta valokuvakeskuksesta heräsi jo tammikuussa 1992 Kalervo Puskalan sanomalehti Ilkalle antamasta haastattelusta. Välittömästi artikkelin julkaisun jälkeen perustettiin toimikunta, joka ryhtyi valmistelemaan Pohjanmaan valokuvakeskusta. Asia esiteltiin Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton kulttuuri- ja kotiseutuvaliokunnalle helmikuussa 1992. Saman vuoden huhtikuussa Vaasassa esiteltiin toimikunnan laatima muistio, jossa todettiin, että keskus on välttämätön näin laajalle alueelle, jossa ei ollut yhteistä valokuvatoiminnan koordinoijaa. Valokuvakeskuksen tulisi toimia foorumina sekä ammatti- että harrastajakuvaajille. Keskukselle tuli myös turvata pysyvä näyttelytila.

Valokuvakeskus perustettiin valokuvauksen tunnetuksi tekemiseen Pohjanmaan kolmen maakunnan alueella.

Valokuvakeskuksen perustamiskokous pidettiin toukokuussa 1997. Yhdistyksen nimeksi tuli Pohjanmaan valokuvakeskus LAKEUS ry ja puheenjohtajaksi valittiin Kalervo Puskala. Toiminta-alueeksi kirjattiin virallisesti Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen alue.

Valokuvakeskuksen pääperiaate oli alussa selkeästi oman maakunnan valokuvaajien työn tekemiseen tunnetuksi. Jo johtokunnan ensimmäisessä kokouksessa esitettiin avajaisnäyttelyn teemaksi pohjalaisvalokuvaajien tuotantoa. Pelkästään ammattivalokuvaajien töihin ei haluttu rajoittua: yleisön nähtäville aiottiin tuoda myös kiertävien kuvaajien sekä harrastajien teoksia.

Vuoden 2000 toimintasuunnitelmassa mainitaan uniikkivalokuva ja pitkään käytössä olleiden vedostusmenetelmien tradition jatkaminen. Sähköistä kuvamaailmaa ei kuitenkaan vierastettu: valokuvakeskuksen haluttiin pitävän yllä valokuvan eri tekniikoiden monimuotoisuutta. Valokuvakeskuksen alkuvaiheissa painotettiin henkilökuvaa, mutta sen rinnalle tuli nopeasti luontokuva.

Vahvan alueellisuuden vastapainoksi haluttiin panostaa myös kansainvälisyyteen. Aluksi se näkyi näytteilleasettajien matkakuvina. Vuonna 2004 Benelux-maissa järjestettiin Etelä-Pohjanmaan liiton hallinnoima kulttuuriprojekti, johon Pohjanmaan valokuvakeskus osallistui näyttelyllä ”Hiljaisuus” ensin Rotterdamissa ja seuraavana vuonna Budapestissä. Kansainvälinen yhteistyö on suuntautunut myös muun muassa Viroon.

Varsin pian valokuvakeskuksen synnyn jälkeen Vaasaan perustettiin valokuvataiteeseen keskittynyt galleria Ibis, joka ei pyrkinyt kilpailevan valokuvakeskuksen asemaan. Ibis on edelleen valokuvakeskuksen näyttely-yhteistyökumppani. Muiden valokuvakeskusten kanssa oltiin tekemisissä lähinnä valtakunnallisissa yhteistapaamisissa.

Pohjanmaan valokuvakeskuksen toiminta-alueen valokuvahistoria on poikkeuksellisen vahva. Siinä missä varhaiset 1800-luvun studiot keskittyivät Etelä-Suomeen ja kaupunkeihin, oli Etelä-Pohjanmaalle tyypillistä kiertävien kuvaajien ja kyläkuvaajien lukuisuus. Lapuan, Kurikan, Kauhajoen ja Jalasjärven kyläkuvaajamäärät ja erityisesti heidän kuvatuotantonsa määrä päihittävät 1910-luvulta 1930-luvulle muut Suomen kunnat. Pyhälahdenkin valokuvaamon juuret ovat kyläkuvaajainstituutiossa ja valokuvaamon museoluonne niveltyy hyvin Pohjanmaan valokuvakeskuksen alkuperäiseen periaatteeseen vaalia alueen valokuvahistoriaa. Toisaalta valokuvakeskuksen näyttelyt ovat aktivoineet valokuvaamomuseota: kuvaamon yli sadantuhannen luetteloidun negatiivin ja valokuvan materiaalista on järjestetty sekä näyttelyitä Pohjanmaan valokuvakeskuksen galleriassa että verkkonäyttelyinä.